Maapallokokkaus/Suriname. 12/235 🌏🌎🌍🪐

Sitten päästiin Etelä-Amerikkaan. Suriname on mantereen pienin valtio, noin 500 000 asukasta. Virallinen kieli hollanti, mutta puhutuin kieli on kreoli ja puolet kansasta on aasialais/intialaistaustaisia. Maasta puolet on sademetsää, pohjoista rajaa Atlantin valtameri, ilmasto trooppinen. Suurimmassa osassa maata sähkön ja juomaveden saatavuus on huono ja viemäröinti puutteellinen. 

Pienestä maasta löytyy yksi olympiavoittaja, Anthony Nesty, joka voitti 100 metrin perhosuinnin vuonna 1988.

Kun Suriname itsenäistyi vuonna 1975, kolmannes maan asukkaista siirtyi asumaan Hollantiin. Eipä mikään ihme siis, että Amsterdamissa käydessä törmäsimmekin surinamelaisiin ravintoloihin. 

Ruoka-asioihin:

Ruuan valinnan teki vaikeaksi se, että Suriname on pieni maa ja lisävaikeutta toi se, että ruokakulttuuria ”sotkee” aasialainen perimä ja sitten ollaankin taas jo Nasi Gorengin varjossa. Miten löytää todella Surinamelainen ruoka?

Pom. Yhdeksän kymmenestä surinamilaisesta sanoo sen lempiruuakseen. Surinamessa on sanonta ”Without Pom, there is no birthday” eli ei juhlia ilman pomia. 

Kun oma käsityönopettajani jaksoi aikanaan toistaa sankaritarinaansa siitä, miten hänestä tuli suvun suosituin miniä korjaamalla appensa paidan reikiä niin toisaalla Surinamessa miniän ja vaimon ”laatu” mitataan vielä yhäkin sillä, kuinka hyvän pomin hän valmistaa. Mitähän näillä testeillä selviää? Taitava miniä vai luonnevikainen anoppi?

Pom on sapuska, jossa alla on mausteinen kanasoosi ja päällä (tässä tapauksessa) perunaraastegratiini. Surinamessa perunan virkaa tekee juurikasvi nimeltä pomtajer.

Jälkiruuaksi kokeillaan perinteistä surinamelaista bojo-kakkua.

Ruuat ovat:

🍅 Pom

🍅 Bojo-kakku

Surinamen ruuissa oli jonkunverran sovellettavaa aineiden suhteen. Ensimmäinen haaste oli piccalilli, joka on jonkun sortin mausteena käytetty sinappinen vihannessoosi. Wikipedia kertoi mitä se pitää sisällään ja se korvattiin coctailkurkulla,  valkosipulilla, kurkumalla ja sinapilla. Pomin pomtajer-juurikasvi neuvottiin korvaamaan perunalla. Surinamessa peruna oli aiemmin tuontitavaraa ja he käyttivät enemmän tätä omassa maassa kasvavaa juurikasvia pomtajeria. Pomiin tuli myös kookossokeria, joka oli itselle ihan uusi hankinta kuiva-ainekaappiin. Internet kertoo, että se on maailman ekologisimmaksi makeuttajaksi tituleerattu luonnollinen makeuttaja, joka antaa karamellisen paahteisen maun. Ookoo. Olihan sitä kokeiltava ja jos kaiken lähtee korvaamaan jollain muulla liekö ruoka enää mitä piti. 

Kakun maniokkijauhot jouduttiin korvaamaan mantelijauholla. Maniokkijauhoja ei meidän kaupan tädillä ollut hyllyssään. Tiesitkö, että maniokki saattaa kehittää tappavaa syanidia jos sen valmistaa väärin? Ehkä mantelijauho oli sittenkin turvallisempi valinta kakkuun.

Kokkauksen taustalla soi surinamelainen kasekomusiikki. Taustahommiksi katseltiin ruoka-aiheisia youtube-videoita Surinamesta. Oijoi niitä paikallisia ruokamarkkinoita. Sinne 👍

Obrigado, Suriname. Thanks, Kiitos 👍

Reseptit:

https://blog.arousingappetites.com/pom-surinamese-chicken-pomtajer-potato-root-vegetable-casserole/

https://tyitelle.wordpress.com/2020/02/04/food-the-surinamese-bojo-cake/

Soittolista:

https://open.spotify.com/user/1110742677/playlist/1ZUCWF3z9ifTCmXyn8cZnO?si=mUNIinONSpWoC5H-w0agig

Blogi:

https://maapallokokkaus.blogspot.com/